Matkani aluksi

Tervetuloa mukaan kauan tarvitulle matkalleni seksuaalisuuteen! Toivottavasti sinäkin, lukijani, päädyt pohtimaan tähän blogiin kirjoittamiani asioita omasta näkökulmastasi. Kommentoi ja jatka keskustelua, jos inspiroidut, kiinnostut, hämmennyt tai haluat vaikka jakaa oman näkemyksesi aiheesta, jota olen omassa tekstissäni päätynyt pohtimaan.

Harkitsin ja puntaroin seksuaalineuvojakoulutukseen hakeutumista reilun vuoden ennen kuin otin ratkaisevan askeleen ja ilmoittauduin 30 opintopisteen kokonaisuuteen Jyväskylän kesäyliopistossa. Koulutukseen hakeutuessani, ja jo siitä haaveillessani, päällimmäisenä tavoitteena mielessäni oli oman ammatillisen pätevyyteni kasvattaminen; olen jo useamman vuoden kaivannut lisää työkaluja kohdata lukion aineenopettajan ja ryhmänohjaajan työssäni esimerkiksi sukupuolestaan tai seksuaalisesta suuntautumisestaan epävarmoja nuoria. Ensimmäisten etäkoulutuspäivien aikana tuli kuitenkin hyvin nopeasti selväksi, että ennen kaikkea saankin tehdä matkan itseeni ja itseni kanssa – vain seksuaalisesti eheä ja itsensä tunteva seksuaalineuvoja voi olla avuksi muille, ja sittenkin vasta, kun on laajentanut omista lähtökohdistaan muotoutunutta käsitystään seksuaalisuudesta.

Joudun varmasti tämän matkan varrella ainakin pyrkimään eroon monista häpeän ja epävarmuuden tunteista, jotka ovat olleet kovin suuri osa minua niin kauan kuin jaksan muistaa – niiden syyt ovat vaihdelleet ja muokkautuneet polkuni varrella useampaan kertaan, mutta eroon niistä en ole missään elämänvaiheessani päässyt. Olen suuren osan elämästäni ajatellut olevani joko huono, arvoton, vähäpätöinen, riittämätön, sopimaton tai viallinen – välillä jopa useampaa näistä kerralla – ja aina vähintäänkin jotenkin ”toinen”, ulkopuolinen.

Aloitin lopulta eräänlaisen itsetutkiskelun ja viimeisimpien itsessäni häpeää ja epävarmuutta aiheuttaneiden asioiden käsittelyn ensimmäistä kertaa vuosi sitten keväällä, kun loin omiin kokemuksiini pohjautuvan Mitä kuuluu, kympin tyttö? -podcastin. Nyt helmikuussa alkaneen seksuaalineuvojakoulutuksen pakottama hyppy oman seksuaalisen itseni syvään päähän antoi aihetta miettiä jatkoa myös tuolle podcastille – ja alkua tälle Mitä kuuluu, kympin tyttö? -blogille.

Yhteisen ymmärryksemme varmistamiseksi haluan jo tässä vaiheessa korostaa sitä, että seksuaalisuus on se, mitä olemme, eli kiinteä osa persoonallisuuttamme kehdosta hautaan. Seksi puolestaan on sitä, mitä voimme tehdä yksin tai yhdessä, kaikkien osapuolten suostumuksella. Matkani varrella tulen varmasti puhumaan ja kirjoittamaan näistä molemmista.

Haluan myös lausua kiitokseni kouluttajallemme Leena Piikoskelle rohkaisusta kirjoittaa tuntojamme, ajatuksiamme ja kokemuksiamme ylös – ilman sanojasi en olisi ehkä aloittanut tätä blogia ainakaan näin pian.

Nautinnollisia ja ajatuksia herättäviä hetkiä blogini parissa!

Niina