Armeliaisuutta alastomalle

Yksi ensimmäisistä seksuaalineuvojakoulutuksemme kotitehtävistä oli riisuuntua alasti ja katsoa itseämme armollisesti ja hyväksyen – jopa ihaillen. Niinpä seison kirkkaassa päivänvalossa tutkimassa alastonta kehoani peilistä. Minä, joka en ole koskaan tuntenut oloani mukavaksi omissa nahoissani enkä ole halunnut täysin antautua toisten tai edes omalle katseelleni ilman vaatteita; aina on ollut esimerkiksi kilo, kaksi, kolme (tai esikoisenJatka lukemista ”Armeliaisuutta alastomalle”