Onko seksistä ja seksuaalisuudesta puhuminen sinulle helppoa vai meneekö pala kurkkuun ja kieli kankeaksi, jos keskustelu siirtyy tähän mahdollisesti hieman kuumottavampaan aiheeseen? Moni meistä sanoo olevansa avoin ja hyvä keskustelija, mutta mitä tämä oikeasti tarkoittaa? Avoimuudessa on seksistä ja seksuaalisuudesta puhumisen (ja lukemisen) suhteen mielestäni monta eri tasoa, helpoimmasta (Level 1, ks. määritelmät alla) vaativimpaan (Level 5) ja monella meistä olisi varmasti aihetta ”level-upata” – siirtyä ylemmälle tasolle – ainakin pykälän verran. On tietenkin muistettava, että näistäkin asioista puhuminen (tai puhumattomuus) on täysin jokaisen oma valinta – haastan kuitenkin sinutkin pohtimaan omaa suhtautumistasi avoimuuteen näissä asioissa.
Level 1: luet (tai kuuntelet) puhetta seksistä ja seksuaalisuudesta vaivaantumatta (yritetään pitää porno vielä poissa tästä artikkelista, eli muunlaiset seksiä ja/tai seksuaalisuutta käsittelevät tekstit)
Level 2: kerrot avoimesti muille, että luet/kuuntelet puhetta seksistä ja seksuaalisuudesta
Level 3: pohdit itse omaa seksuaalisuuttasi (ja olet itsellesi tässä rehellinen)
Level 4: pystyt puhumaan/kirjoittamaan muille ajatuksiasi seksistä ja seksuaalisuudesta ylipäänsä
Level 5: pystyt puhumaan/kirjoittamaan muille omista seksikokemuksistasi tai omasta seksuaalisuudestasi
Level 1 – Kuumottava kirja
Peitteletkö tai suojaatko puhelimesi näyttöä tai kirjaasi muiden seurassa, jos luet jotain seksuaalissävytteistä? Jätätkö seksiin ja seksuaalisuuteen liittyvät tekstit lukematta, jos muita on läsnä? Itse voin ainakin rehellisesti myöntää, että en ollut kuumottavampaa tilannetta kokenut kuin sen, jossa olin (vuosia sitten) kaivanut laukustani junamatkani ratoksi Fifty Shades of Grey -sarjan ensimmäisen kirjan ja yhtäkkiä huomasinkin istuvani työskentelyhytissä vastatusten entisen harjoittelukouluni rehtorin kanssa. Kylläpä saivat posket melko terveen punan pintaansa, kun aloimme siinä sitten keskustella tulevaisuuden oppimisympäristöistä ja yritin samalla huomaamatta hivuttaa tuon syntisen opuksen takaisin käsimatkatavaroiden sekaan. En tiedä onnistuinko salaisessa tehtävässäni, mutta minä sain ainakin unohtumattoman junamatkamuiston – ja hyvät naurut. Näin jälkeenpäin olen kyllä miettinyt, että miksipä en olisi voinut keskustelumme päätteeksi avata kirjaa kohdasta, johon olin jäänyt ja jatkaa lukemista. Olin kuitenkin ottanut kirjan mukaan syystä, mutta päädyin loppumatkan ajan selaamaan somea, kun häpesin omaa kirjavalintaani yhä jonkinlaiseksi auktoriteetiksi mieltämäni ihmisen läsnäollessa. Kuinka hassulta tuo nyt tuntuukaan!
Level 2 – Tykkäsitkö runkkarista?
Seuraava askel onkin jo sitten hieman haastavampi. Pystytkö avoimesti kertomaan muille, että olet lukenut jotain seksiin tai seksuaalisuuteen liittyvää? Haittaako, jos seuraajasi tai kaverisi näkevät, että olet tykännyt aiheeseen liittyvästä postauksesta somessa tai jopa kommentoinut sitä? Uskallatko jakaa vaikkapa seksuaalisuutta käsittelevän blogiartikkelin omassa profiilissasi (I dare you! ;))? Näihin kysymyksiin liittyen sain kimmokkeen tämänkertaiselle blogiartikkelilleni. Perustin tietenkin tälle Mitä kuuluu, kympin tyttö? -blogille oman sivun myös Facebookiin (ja profiilin Instaan) ja jaan siellä juttuja blogiin, lukemaani kirjallisuuteen ja seksuaalisuuteen liittyen. Riemukseni moni Facebook-kaverini tykkäsi sivustani välittömästi, myös omat vanhempani. Epäröin itse asiassa hetken jos toisenkin ennen sivuston tykkäyskutsun lähettämistä koko Fb-kaverilistalleni. Miksikö? No siksi, että ajattelin tämän sivuston ja blogin jakamisen omille vanhemmilleni olevan jotenkin liikaa, koska he tulevat kuitenkin täysin eri sukupolvesta kanssani, eivätkä ole tottuneet tällaiseen avoimeen puheeseen seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa. Lopulta sitten päätin kuitenkin antaa mennä.
Päädyimmekin keskustelemaan vanhempieni kanssa tästä aiheesta muutama päivä takaperin ja huomasin, että olin osunut pohdinnoissani ja epäröinnissäni ainakin osittain oikeaan. Luin Ina Mikkolan mainiosti sekä kansantajuisen, viihdyttävän että informatiivisen Runkkarin käsikirjan osana seksuaalineuvojan opintojani ja jaoin siihen liittyvän postauksen myös Kympin tytön somessa. Äitini otti asian puheeksi ja sanoi: ”Minä en vielä oikein rohkaistunut tykkäämään siitä, mitä kirjoitit ja julkaisit siitä kirjasta, kun arvelin, että mitä ne muut…” -Siis apua! Tässä äitini sanoittamassa tapauksessa jonkun toisen ihmisen julkisesti sanomaan asiaan ei siis voisi reagoida, koska pelätään, että joku muu saattaisi vetää siitä jotain johtopäätöksiä sinusta itsestäsi. Tämänkin vuoksi koen, että lisää avoimuutta tarvitaan kaikkien sukupolvien vuoksi – pinttyneet asenteet ja ennakkoluulot eivät hetkessä muutu, kun niitä on vuosikymmenet vaalittu. Lopulta molemmat vanhempani tykkäsivät em. postauksestani (ilman painostusta). Olin kovin iloinen, ennen kaikkea heidän itsensä vuoksi.
Level 3 – Ei kai sitä nyt edes fantasioissa?
Toteutatko sinulle äidinmaidon (tai korvikkeen) kautta istutettua sukupuoliroolia? Oletko sinut oman sukupuolesi ja seksuaalisuutesi kanssa? Pyritkö mahtumaan johonkin tiettyyn oletettuun sukupuolirooliin? Onko seksuaalinen suuntautumisesi samasta tuttipullosta imetty vai oletko antanut itsellesi luvan tutkia ja pohtia sitä kunnolla? Uskallatko olla aidosti ja oikeasti rehellinen itsellesi esimerkiksi omien seksimieltymystesi suhteen? Annatko itsellesi luvan fantasioida vapaasti vai pyritkö fantasioimaan vain tarkkaan rajatuista asioista? Ja lopulta, oletko koskaan edes pohtinut näitä juuri esittämiäni kysymyksiä?
Itselleen rehellisesti vastaaminen voi olla yllättävän hankalaa, jos on koko elämänsä toiminut kaikkien muiden odotusten ja oletusten mukaisesti. Elämme yhä todella vahvojen binääri-/heteronormien yhteiskunnassa, joten kaikki niistä poikkeavat joutuvat todennäköisimmin jonkinlaisen taistelun (itsensä ja/tai muiden kanssa) käymään oman tiensä löytämiseksi. Jos et ollut yllä olevia kysymyksiä koskaan aiemmin pohtinut, niin ota viimeistään tämän artikkelin luettuasi hetki itsellesi (yksin tai muiden seurassa) ja vastaa niihin – täysin avoimen rehellisesti.
Itsekin jäin vielä miettimään etenkin tuota fantasiakysymystä. Olen tainnut suuren osan elämääni pyrkiä tietoisesti rajaamaan fantasioitani tavalla, joka saisi ne jotenkin paremmin sopimaan oletettuun ja perinteiseen normiin. [Tähän se äänitehoste, jossa c-kasetin nauha menee ruttuun tai se, kun vinyyliä scratchaa.] Hey, c’moon! Fantasiat ovat omiasi ja olemassa oman pääsi sisällä – omi siis ne ihan huolella! Helpommin sanottu kuin tehty tämäkin, mutta olen viime vuodet ainakin pyrkinyt parempaan.
Level 4 & 5 – Keskustelua seksistä ja seksuaalisuudesta, anyone?
Seksiin ja seksuaalisuuteen liittyvistä asioista ei ehkä tule puhuttua ihan satunnaisten tuttujen kanssa, ei ainakaan omaan seksielämään tai seksuaalisuuteen liittyvistä asioista. Ja se on tietenkin täysin ok. Mutta pystytkö puhumaan näistä asioista läheisten ystäviesi (tai ylipäänsä kenenkään luotettavan henkilön) kanssa vai ovatko ne aihe, josta joko vaietaan täysin tai jota sivutaan ohimennen ja siirrytään kiireen vilkkaa helpompaan aiheeseen?
Mitä enemmän seksuaalisuuteen ja seksiin liittyvistä asioista keskustellaan rakentavasti, avoimesti ja häpeilemättä, sitä vähemmän niissä on meillä kenelläkään hävettävää. Ja kun niissä ei pitäisi olla mitään hävettävää! Seksuaalisuus on jokaisella läsnä jokapäiväisessä elämässä osana itseä, joten sen tukahduttaminen ja syrjäyttäminen hyväksyttyjen keskustelunaiheiden joukosta on suorastaan rikollista.
Lopuksi
Olen jo ehtinyt saada uuden avoimemman seksiin ja seksuaalisuuteen liittyvän puheeni (tämän blogini ja siihen liittyvän somen) vuoksi kyselyjä siitä, olenko jotenkin ”muuttanut seksuaalista suuntautumistani”. Siis häh? Ymmärsinkö nyt oikein, että jos puhuu seksuaalisuuteen liittyvistä asioista, niin on automaattisesti jotenkin ”tulossa kaapista”? Ei ihme, että näistä asioista on kovin monen kaltaiseni heteronkin hankalaa, tai jopa mahdotonta, puhua. Monet saattaisivat nimittäin tällaisten kysymysten edessä vetäytyä takavasemmalle ja lopettaa kauniisti nupullaan olevan seksuaalisen avoimuutensa. Tiukat ovat siis edelleen heteronormatiivisen yhteiskunnan asettamat rajat avoimuudellekin. Onneksi olen syntynyt rikkomaan niitä. Ehkäpä saan sinusta apua hankkeessani avoimemman (seksi)puheen puolesta?
Tämä artikkeli kuunneltavissa Mitä kuuluu, kympin tyttö? -podcastissa: https://anchor.fm/niina-holopainen/episodes/Hetki-avointa-puhetta-seksist-ja-seksuaalisuudesta-e1d9s7g
Mitä kuuluu, kympin tyttö? 