Seksuaalisuuden portailla kikkailu voi olla kohtalokasta

Raisa Cacciatoren ja Erja Korteniemi-Poikelan seksuaalisuuden portaat -malli on työkalu, jonka avulla voi tunnistaa seksuaalisuuden eri kehitysvaiheita yksilön omia sisäisiä tunteita kuunnellen. Tämä työkalu on tarkoitettu lapsille, nuorille, heitä ohjaaville/opettaville aikuisille ja seksuaalineuvonnan/-kasvatuksen ammattilaisille. Jokainen meistä kehittyy lapsena ja nuorena fyysisesti omaa tahtiaan, mutta tunnetasolla kehitys on vieläkin yksilöllisempää. Seksuaalisuuden portaissa kuvataan siis aina niitä asioita ja tekoja, joihin sillä portaalla kehityksessään oleva lapsi tai nuori (tai aikuinen) olisi valmis, mutta mallissa ei kuitenkaan ole kyse tekemisestä vaan olemisesta ja tunteesta. Portaat lähtevät taaperoajan oman itsensä ihailusta ja omaan vanhempaan rakastumisesta ja nousevat idoliin ihastumisen ja salattujen kaukorakkauksien kautta aina kumppanin suutelun, seksuaalisen hyväilyn ja rakastelun portaille (ja siitä ehkä vielä eteenpäin, aina vanhuuteen) saakka. Vaikka jokaisella portaalla olisi hyvä hengailla juuri niin kauan kuin on tarvis, käytännössä esimerkiksi moni nuori tekee seksuaalisia tekoja, joihin ei olisi vielä tunnetasolla kypsä ja valmis. Miksi? Ympäristön paineen vuoksi? Uteliaisuuttaan? Houkuteltuna? Pakotettuna?

Tämän Seksuaalisuuden portaat -opuksen, kuten jo parin muunkin seksuaalineuvojan opintoihin kuuluvan kirjan, kohdalla sain vahvoja välähdyksiä omasta nuoruudestani. Eivätkä nämä välähdykset ole aina olleet niitä kaikista parhaita muistoja vaan ovat aiheuttaneet jo moneen kertaan pientä hätää sen teini-ikäisen itseni hyvinvoinnista. Osa itse tekemästäni seksuaalisuuden portailla kikkailusta oli varmasti puhdasta uteliaisuutta eikä aiheuttanut mitään traumoja. Tästä esimerkkinä vaikkapa se, kun kokeilin joskus 11-12-vuotiaana kielareita, kun kovasti kiinnosti, miltä ne mahtaisivat tuntua. Aavistuksen ällöttäväähän se touhu tuolloin oli, koska en selvästikään ollut henkisesti kyseisiin hellyydenosoituksiin valmis, eli en ollut vielä sillä seksuaalisuuden portaalla. Vastenmieliset tunteet ovat varmasti vastaavanlaisissa tilanteissa hyvin yleisiä, kuten on myös Cacciatoren ja Korteniemi-Poikelan mainitsema välinpitämättömyys, ts. se, ettei teko oikein tunnu miltään, jos siihen ei ole tunnetasolla valmis. Tuon mainitsemani kielarikokeilun kanssa samoihin aikoihin muistan myös erään taksvärkkipäivän, jona ei suinkaan kerätty eikä edes puhdistettu puolukoita, vaan hengailtiin erään luokkakaverin kotona katsomassa tämän isän kätköistä löytynyttä pornoa. Tämän kokemuksen muistan lähinnä vaivaannuttaneen minua, mutta en kuitenkaan poistunut paikalta vaan hihittelin muiden mukana ja vilkaisin ruutua satunnaisesti varoen kuitenkaan jäämästä sitä tuijottamaan. Aika mitäänsanomaton kokemus siis kaikkineen.

Kuinka moni nuori sitten peruuttaa takaisin edelliselle seksuaalisuuden portaalle noustuaan syystä tai toisesta liian aikaisin seuraavalle? Jotkut varmasti, mutta eivät kaikki. Itse muistelen tuolloin noin 12-vuotiaana hetkeksi unohtaneeni kielarit ja siirtyneeni takaisin vähintäänkin “tykkään sinusta” -portaalle, jossa ei vielä kieltä eikä muitakaan ulokkeita kenenkään kurkkuun työnnetä.

Vuosi-pari tämän portaalta toiselle ja takaisin -hypähtelyni jälkeen ajattelinkin sitten olevani valmis seurusteluun, koin hyvin voimakkaita ihastumisen tunteita ja uskalsin ainakin osan ajasta myös toimia tunteitteni mukaisesti. Koska olin suuren osan lapsuudestani ja varhaisnuoruudesta kaivannut hyväksyviä katseita tuomitsevien ja kiusaavien sijaan, imin kaikki kohteliaisuudet ja minuun kohdistuneen myönteisen huomion itseeni kuin pesusieni ja tartuin liian helposti minusta kiinnostuneisiin ihmisiin. Olin saanut ala-asteen ajan riesaksi kokemani liikakilot karistettua yläasteen alettua, ja kuinka ollakaan, entiset kiusaajani alkoivat kehua takamustani ja pyytää treffeille. Ja minähän kehräsin onnesta ja treffailin. Hykertelin saamastani huomiosta ja pussailin. Tältä ajalta muistan myös erään pussailukokemuksen, joka ei jäänyt kovin kauaksi väkisinmakaamisesta, kun himokas, minua vuoden vanhempi poika ei meinannut millään uskoa, että ei tarkoittaa ei. Hänen korviinsa oli varmastikin kiirinyt maineeni, jonka mukaan olin “helppo”, vaikka todellisuudessa en ollut tuolloin vielä pussailua kummempaa kokenut. Onnistuin kuitenkin pyristelemään pois hänen ja hänen kotinsa eteisen kylmän seinän välistä, vaikka hän oli minua kookkaampi ja himonsa kourissa yritti pitää minua asunnossa väkisin ja päästä “pukille”. Hänen kielarinsa olivat itsessään jo tukehduttaa vastaanottajan ja hänen ahnaat kätensä yrittivät kopeloida kaikkia intiimialueitani kerralla – lisäksi aivan liian kovakouraisesti. Väistelyni ja haluttomuuteni jäivät huomaamatta, samoin useampaan kertaan toistettu “en halua tätä”. Lopulta pääsin hänen otteestaan ja astelin hämmentyneenä vapauteen.

En luonnollisestikaan enää tavannut kyseistä henkilöä pois päästyäni, mutta hän taisi kertoa illasta paljon minun kokemuksestani poikkeavan version kavereilleen, koska muistan “Nancy on huora” -tyyppisten juttujen yltyneen kyseisen tapahtuman jälkeen. (Nancy oli ala-asteen englannin tunneilta mukaani tarttunut lempinimi, josta väänneltiin mm. myös haukkumanimeä Nänni jne.) Muistan, että yritin tuolloin, 13-vuotiaana, hihitellä harmitukseni piiloon, ja halusin ehkä jopa pukea tämän perättömän maineen jotenkin ylpeydellä päälleni ja jatkoin sarjaihastumisteni tiellä, sitä oikeaa kuumeisesti etsien. Kenellekään aikuiselle en ahdistavasta kokemuksestani kertonut. Itse asiassa, tämä taitaa olla ensimmäinen kerta, kun mitään tuohon tapaukseen liittyvää ylipäänsä sanoitan. Siitä pojasta jäi kyllä pysyvä inha tahra mieleen. Ja tapaus on selvästi ollut merkittävä, koska muistan myös tarkkaan sen, mitä minulla oli päälläni tapahtumahetkellä, aina alusvaatteitani myöten, vaikka niitä ei, onneksi, päältäni riisuttu tai revitty.

Tuo edellä kuvailemani ilta olisi voinut päättyä toisin. Olisin voinut poistua asunnosta neitsyyteni liian aikaisin ja aivan väärällä tavalla menettäneenä. Onneksi oma ensimmäinen kertani oli lopulta turvallinen ja hyvä kokemus, noin 1,5 vuotta tämän ahdistavan kokemuksen jälkeen. Olen siitä kovin kiitollinen.

Seksi ja ensimmäinen kerta oli kyllä varmasti minua jo ajatuksen tasolla kiehtonut ennen edellä kuvailtua ahdistelua, mutta en siis tuolloin ollut vielä siihen tunnetasolla valmis. Moni nuori kuitenkin päätyy kokemaan ensimmäisen kertansa aivan liian varhain, joko omaa uteliaisuuttaan tai jopa pakotettuna. Millaisia jälkiä tämä mahtaakaan jättää? Lisäksi, seksistä ja yhdynnästä ei noin vain peruuteta takaisin turvallisemmalle seksuaalisuuden portaalle, koska koettua ei saa kokemattomaksi. Koulujen ja kotien seksuaalikasvatuksen toivoisi siis nykyisin olevan paljon 90-luvun alkua myötätuntoisempaa ja vähemmän tuomitsevaa, koska myös kapina sellaista epäluuloista, kaiken kieltävää ja jo ennakkoon tuomitsevaa valistusta vastaan voi saada jonkun menettämään neitsyytensä, jota olisi muutoin päätynyt vielä vaalimaan, kunnes olisi oikeasti tunnetasolla valmis ensimmäiseen kertaansa.

Kovin suurta huolta minussa ovat herättäneet myös ne jutut, joissa kerrotaan teineistä, jotka suostuvat seksiin aikuisten kanssa esimerkiksi kalliita merkkivaatteita tai asusteita vastaan. Ulkonäkö- ja tiettyyn ryhmään kuulumisen paineet ovat nykynuorilla vielä oman nuoruuteni aikaa kovemmat; ysärin muotilehdet ilmestyivät melko verkkaan verrattuna sosiaalisen median tarjoilemaan, tunneittain – jopa minuuteittain – päivittyvään katalogiin verrattuna. Ovatko koulut ja/tai kodit tilanteiden tasalla ja valmiita proaktiiviseen toimintaan tällaisten äärimmäisten hyväksikäyttötapausten ehkäisemiseksi?

Koitko sinä lapsena tai nuorena painetta edetä seuraavalle tasolle (seksuaalisuuden portaalle) nopeammin kuin mitä olisit itse ollut valmis tekemään? Minkälaista painetta? Pystyitkö vastustamaan sitä?